Kuten edellisessä postauksessa
kirjoitin, vuodenvaihde on siitä hauskaa puuhaa, että silloin lupaillaan
muutoksia omaan elämään tai määritellään muutoin ”elämän eräpäiviä” itsensä
kehittämiselle. Näiden eräpäivien lisäksi vuodenvaihde on myös jonkinlaisten
välitilinpäätösten aikaa. Niputetaan yhteen se mitä edellisvuotena on
tapahtunut ja luodaan katsauksia siitä, mitä tuleman pitää.
Tämän vuoksi ovat mm. useat
media- ja konsultointiyhtiöt luoneet listauksensa tapahtumista, joita vuonna
2013 kannattaa pitää silmällä. Esim. International Crisis Groupin (ICG) johtaja
Louise Arbour listasi 10 konfliktia, joita kannattaa vuoden 2013 aikana seurata.
Arbourin listalta löytyvät mm. Kongo, Afganistan, Pakistan sekä
Sahelin alueen selkkaukset. Näiden lisäksi lista ei tietenkään jätä huomiotta
Syyrian tapahtumia, jotka tuoreudellaan ovatkin saaneet melkoisesti
mediahuomiota.
Arbourin keskittyessä
konfliktilistaukseen on puolestaan media-sektorissa esim. The Guardian listannut maailman uutiset vuodelle 2013. Näihin, vaali-painotteisiin
uutisiin, lukeutuu mm. Iranin presidentinvaalit ja luonnollisesti keskustelut
Iranin ydinohjelmasta sekä vaalit esim. Keniassa, Zimbabwessa ja Israelissa.
Näiden lisäksi The Guardian nostaa listalleen myös Kiinan, jossa lokakuussa puoluejohtoon valittu Xi Jinping nousee virallisesti presidentiksi
maaliskuussa.
Konflikti – ja
uutislistausten ohella voi vuotta 2013 tarkastella myös
riskiyhteiskunta-analyytikon näkökulmasta. Tänäkin vuonna Eurasia Groupin
johtaja Ian Bremmer on julkaissut oman top 10 – listauksensa,
jossa jaottelun lähtökohtana ovat poliittis-taloudelliset riskit. Tämän
listauksen mukaan on ykkösriskinä suhtautuminen nouseviin talouksiin (etenkin
BRICS-maihin) muuttumassa epävakaaksi. Tästä esimerkkinä Intia, jonka
tulevaisuus näyttää riskialttiilta sen rämpiessä ongelmallisen poliittisen
reforminsa kanssa. Intia ei toki ole tällä listalla BRICS –maista yksin
Etelä-Afrikan kohdatessa haasteita omassa johtajuudessaan. Kumpainenkin ovat
tämän kohdan lisäksi ansainneet myös omat listapaikkansa Bremmerin top 10:ssä;
Intia sijalla 9 ja Etelä-Afrikka sijalla 10. Ja Kiina toki oma lukunsa heti
sijalla 2 kaikkine työvoima -, valtion omistamien yhtiöiden tehottomuus- ja
puhtaan veden saannin, yms. ongelmineen. Tämän, ja sen, että Lähi-idässä
lähinnä räjähtelee ja eurokriisi kasvaa kuin raivostuttava mätäpaise lisäksi,
on Bremmerin mukaan geopolitiikka-sektorissa Japanin, Israelin ja Britannian
syytä kiinnittää huomiota kyseistä aihepiiriä ja omaa maataan koskeviin
kysymyksiin.
Näiden listausten suhteen ei
kuitenkaan tule kulkea laput silmillä. Se missä jotkin tapahtumat yltävät edellä
mainituille listoille, eivät siitä ulkopuolelle jäänet selkkaukset tai riskit ole
yhtään sen vähäpätöisempiä. Joskin merkillepantavaa on, että esim. BRICS –maat
tai oikeastaan etenkin Kiina on lunastanut paikkansa kaikilla listoilla.
Monestakin syystä. Kuitenkin, kuten ICG:n Louise Arbour oman listauksensa yhteydessä
huomauttaa, toisen prioriteetti voi olla toiselle täysin triviaalia. Monikin
asia on listalla olevien kohtien tavoin tärkeä ja huolestuttava, mutta ei esim.
globaalisuus-mittarin tai jonkin muun mediaseksikkyysarvon puutteen takia
merkittävä. Tämä vuoksi, ja toki myös siitä syytä, että olen itse muuttamassa
ensi viikolla Kosovoon, tulee oma top 10 –listaus värittymään mm. Kosovon
tapahtumilla. Tapahtumilla, jotka eivät oletettavasti ylitä kosovolaismediaa
korkeampaa kynnystä. Lisäksi, siinä
missä edellä mainitut listaukset kietoutuvat perinteiseen tyyliin
negatiivisuuden ja huolen lähtökohtiin (tämä toki luonnollista silloin kun
listataan esim. riskejä), aion omassa listauksessani tarkastella listapaikan
napanneita kohteita myös positiivisuuden näkökulmasta.
Vuoden 2013 Kyttää näitä –listaus
onkin täten seuraava:
1. Kosovo tänään ja huomenna
2. Mitä tapahtuu Afganistanissa?
3. Politiikkaa eteläisestä Afrikasta
4. Kiina
5. EU:n tulevaisuus
Ilmiöt:
6. Konfliktien talouspolitiikkaa - kehitys-turvallisuus vai turvallisuus-kehitys?
7. Miten köyhyys poistetaan?
8. ”Anna mulle sanktioo” ja muut modernin sodankäynnin hassutukset
9. Voiko rauhan yksityistää? Mikä on liiketoiminnan rooli rauhanrakentamisessa?
Unelmat:
10. ”Meet the Stans” – viehätyksestä stan-loppuisiin valtioihin
Niin ja bonuskipaleena kohta 11 ihan vaan siksi, että edellä mainittuja listauksia tulee varmasti moni suomalainen tarkastelemaan näkökulmasta ”mitä tämä nyt merkitsee Suomelle”:
11. Suomi kansainvälisen politiikan kovassa ytimessä – missä meidän jalkaväkimiinat?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti