perjantai 8. helmikuuta 2013

Meet the Stans: Kazakstan


Kuvasta huolimatta tämä ei ole tarina Borat -hahmon seikkailuista, vaikka huumorina se iskee hyvin ainakin meikäläisen nauruhermoihin. Tämä on ensimmäinen osa Meet the Stans -tarinasta, joka ajatuksena on lähtenyt haaveestani vierailla kaikissa Stan -loppuisissa valtioissa ja etsiä sieltä Stan niminen henkilö haastateltavaksi. Matkustaminen Staneihin ei kuitenkaan ole tällä hetkellä mahdollista, mutta Stanien ihmetteleminen Kosovosta käsin on lähes yhtä kiinnostavaa. Tai ainakin siihen on tässä vaiheessa tyydyttävä.

Siispä, kuten viimeviikkoisessa bloggauksessa The Ulkopolitist -blogissa mainitsin, Kosovon rikkain mies, Behgjet Pacolli on tienannut huomattavan osan omaisuudestaan mm. rakentamalla Kazakstania. Fiksu veto Pacollilta, sillä Kazakstan on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut maailman kolmanneksi nopeimmin kasvava talous heti Kiinan ja Qatarin jälkeen. Pacollin menestyksenriemusta huolimatta, rakennusala ei kuitenkaan ole Kazakstanin ainut viehätys taloudesta puhuttaessa. Kazakstanissa on nimittäin öljyä, josta tuoreimpana ilona on Kashagan öljykenttä Kaspianmeren pohjoisosassa. Kashaganin omistaa North Caspian Operating Company (NCOC) muodostama koalitio, jossa Kazakstanin oman yhtiön, KazMunaiGazin, lisäksi mukana on myös mm. Shell, ENI ja ExxonMobil. Kiinnostusta Kashaganiin siis riittää, eikä ihme, sillä Kashagan on maailman suurin öljylöytö viimeisen 40 vuoden aikana.

Onni ei kuitenkaan tule yksin, eikä Kazakstanin öljyteollisuuskaan ole säästynyt ongelmitta. Ongelmia alalla on muodostunut etenkin, kuten ehkä jopa arvata saattaa, työntekijöiden ihmisoikeuksien suhteen. Post-neuvostolaisen kulttuurin siivittämänä työoikeudet työntekijän näkökulmasta ovat Human Rights Watch:n mukaan lähes yhtä tyhjän kanssa. Esteet järjestäytymisen ja työntekijöiden mielipiteen kuulemisen suhteen eivät luo asianmukaista ympäristöä työntekijöiden oikeuksien näkökulmasta, eikä ongelmaa ainakaan vähennä yhtään se, että työntekijöiden vaatimukset oikeuksiinsa on vaatinut jopa ihmishenkiä.  

Haasteista huolimatta öljy on merkittävä tulonlähde Kazakstanille. Kazakstanin talous nojautuu vahvasti öljyyn, joskin Kashaganista puhuttaessa löytö on merkittävä myös poliittisesti. Merkittävää siksi, että Kashaganin avulla Kazakstan pystyy vähentämään öljyriippuvuuttaan Venäjästä ja lisäämään toivomaansa yhteistyötä Kiinaan. Kiinan suhteen Kazakstanilla on suunnitelmissa rakentaa uusi yhteys Kazakstanin ja Kiinan rajalle kun taas Venäjän suhteen Kazakstan pyrkii puolestaan ottamaan pesäeroa. Eikä pelkästään öljyriippuvuuden suhteen, vaan neuvottelemalla Venäjän kanssa myös ”space townin” luovuttamisesta Kazakstanille.

Eteni öljyteollisuus kuinka suurella innolla tahansa, öljy ei kuitenkaan ole vastaus Kazakstanin tulevaisuudelle. Ei ainakaan Kazakstanin ulkoministerin, Erlan Idrissovin, mukaan, sillä hän näkee Kazakstanin tulevaisuuden mm. kestävässä kehityksessä. Kestävä kehitys, öljyteollisuuden suurin vihollinen, tulee varmasti olemaan mielenkiintoista seurattavaa, vaikka toisaalta, ympäristön kestävyyden kannalta ei varmasti ole yhtään haittana tunnistaa oman teollisuusvalttinsa olevan melko ristiriidassa ilmastonmuutoksen hillitsemisen suhteen. Tästä hyödyllisestä havainnosta huolimatta Idrissov onnistuu kuitenkin melkein samassa lauseessa kannattamaan ydinvoimaa, mikä saa varmasti yhden jos toisenkin viherhiihtäjän varpailleen. Heidän helpotukseksi Idrissov painottaa kuitenkin myös taloudellisen monimuotoisuuden tärkeyttä, jonka perusteella Kazakstanin talouden ei tulisi nojautua vain öljyyn. Lisäksi puhuttaessa EU-Kazakstan suhteista Idrissov toivoo energia-innokkaan Euroopan siirtävän katseensa myös muihin aloihin, kuten erityisesti esim. teknologiaan. Ja tämän toiveen suhteen Suomi saattaakin olla hereillä hyvään aikaan ja enemmän kuin tervetullut yhteistyökumppani Kazakstaniin, josta innostuneena meidän oma Stubb ennätti jo raahata 55 suomalaisyrityksen edustajat vienninedistämismatkalleen. Matkalle, jossa kiinnostusta suomalaisosaamiseen promottiin niin vihreän teknologian kuin opetusalan saralla.    

Mutta entäpä ihmiset? Jos nyt lähtisin matkalleni etsimään Stan -nimisen henkilön haastateltavaksi, voisiko siinä edes onnistua? Mahdollisesti, mutta todennäköisempää on, että varsinaisesta kazakstanilaisväestöstä ei löydy Stan -nimisiä henkilöitä. Ainakaan jos yhtään tarkastelee Kazakstanin top 20 -nimilistaa, josta mieshenkilöitä etsittäessä on huomattavasti todennäköisempää törmätä Nursultaniin, Erasyliin, Sultaniin tai Alikhaniin. Noh, Sultan on aika lähellä Stan -nimeä, joten jos jossain vaiheessa pääsen sinne asti, yritän etsiä hänet. Ja päästä yli kyseisen nimen kondomi-assosiaatiosta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti