Kuvasta huolimatta tämä ei ole
tarina Borat -hahmon seikkailuista, vaikka huumorina se
iskee hyvin ainakin meikäläisen nauruhermoihin. Tämä on ensimmäinen osa Meet the Stans -tarinasta, joka
ajatuksena on lähtenyt haaveestani vierailla kaikissa Stan -loppuisissa
valtioissa ja etsiä sieltä Stan niminen henkilö haastateltavaksi. Matkustaminen
Staneihin ei kuitenkaan ole tällä hetkellä mahdollista, mutta Stanien
ihmetteleminen Kosovosta käsin on lähes yhtä kiinnostavaa. Tai ainakin siihen
on tässä vaiheessa tyydyttävä.
Siispä, kuten
viimeviikkoisessa bloggauksessa The Ulkopolitist -blogissa mainitsin,
Kosovon rikkain mies, Behgjet Pacolli on tienannut huomattavan osan
omaisuudestaan mm. rakentamalla Kazakstania. Fiksu veto Pacollilta, sillä
Kazakstan on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut maailman kolmanneksi
nopeimmin kasvava talous heti Kiinan ja Qatarin jälkeen. Pacollin menestyksenriemusta huolimatta, rakennusala ei kuitenkaan
ole Kazakstanin ainut viehätys taloudesta puhuttaessa. Kazakstanissa on
nimittäin öljyä, josta tuoreimpana ilona on Kashagan öljykenttä Kaspianmeren pohjoisosassa.
Kashaganin omistaa North
Caspian Operating Company (NCOC) muodostama koalitio, jossa Kazakstanin oman
yhtiön, KazMunaiGazin, lisäksi mukana on myös mm. Shell, ENI ja ExxonMobil.
Kiinnostusta Kashaganiin siis riittää, eikä ihme, sillä Kashagan on maailman suurin öljylöytö viimeisen 40 vuoden aikana.
Onni ei
kuitenkaan tule yksin, eikä Kazakstanin öljyteollisuuskaan ole säästynyt ongelmitta.
Ongelmia alalla on muodostunut etenkin, kuten ehkä jopa arvata saattaa,
työntekijöiden ihmisoikeuksien suhteen. Post-neuvostolaisen kulttuurin
siivittämänä työoikeudet työntekijän näkökulmasta ovat Human Rights Watch:n mukaan lähes yhtä tyhjän kanssa. Esteet
järjestäytymisen ja työntekijöiden mielipiteen kuulemisen suhteen eivät luo
asianmukaista ympäristöä työntekijöiden oikeuksien näkökulmasta, eikä ongelmaa
ainakaan vähennä yhtään se, että työntekijöiden vaatimukset oikeuksiinsa on vaatinut jopa ihmishenkiä.
Haasteista
huolimatta öljy on merkittävä tulonlähde
Kazakstanille. Kazakstanin talous nojautuu vahvasti öljyyn, joskin Kashaganista puhuttaessa löytö on merkittävä myös poliittisesti.
Merkittävää siksi, että Kashaganin avulla Kazakstan pystyy vähentämään öljyriippuvuuttaan Venäjästä ja
lisäämään toivomaansa yhteistyötä Kiinaan. Kiinan suhteen Kazakstanilla on
suunnitelmissa rakentaa uusi yhteys Kazakstanin ja Kiinan rajalle kun taas
Venäjän suhteen Kazakstan pyrkii puolestaan ottamaan pesäeroa. Eikä pelkästään
öljyriippuvuuden suhteen, vaan neuvottelemalla Venäjän kanssa myös ”space townin” luovuttamisesta
Kazakstanille.
Eteni
öljyteollisuus kuinka suurella innolla tahansa, öljy ei kuitenkaan ole vastaus
Kazakstanin tulevaisuudelle. Ei ainakaan Kazakstanin ulkoministerin, Erlan Idrissovin, mukaan, sillä hän näkee Kazakstanin tulevaisuuden mm. kestävässä kehityksessä. Kestävä kehitys,
öljyteollisuuden suurin vihollinen, tulee varmasti olemaan mielenkiintoista
seurattavaa, vaikka toisaalta, ympäristön kestävyyden kannalta ei varmasti ole
yhtään haittana tunnistaa oman teollisuusvalttinsa olevan melko ristiriidassa
ilmastonmuutoksen hillitsemisen suhteen. Tästä hyödyllisestä havainnosta huolimatta Idrissov onnistuu kuitenkin melkein samassa lauseessa kannattamaan
ydinvoimaa, mikä saa varmasti yhden jos toisenkin viherhiihtäjän varpailleen. Heidän helpotukseksi Idrissov painottaa kuitenkin myös taloudellisen monimuotoisuuden tärkeyttä, jonka perusteella Kazakstanin talouden ei tulisi nojautua vain öljyyn. Lisäksi puhuttaessa EU-Kazakstan suhteista Idrissov toivoo energia-innokkaan Euroopan siirtävän katseensa myös muihin aloihin,
kuten erityisesti esim. teknologiaan. Ja tämän toiveen suhteen Suomi saattaakin
olla hereillä hyvään aikaan ja enemmän kuin tervetullut yhteistyökumppani
Kazakstaniin, josta innostuneena meidän oma Stubb ennätti jo raahata 55
suomalaisyrityksen edustajat vienninedistämismatkalleen. Matkalle, jossa kiinnostusta
suomalaisosaamiseen promottiin niin vihreän teknologian kuin opetusalan saralla.
Mutta entäpä
ihmiset? Jos nyt lähtisin matkalleni etsimään Stan -nimisen henkilön
haastateltavaksi, voisiko siinä edes onnistua? Mahdollisesti, mutta
todennäköisempää on, että varsinaisesta kazakstanilaisväestöstä ei löydy Stan
-nimisiä henkilöitä. Ainakaan jos yhtään tarkastelee Kazakstanin top 20 -nimilistaa, josta mieshenkilöitä etsittäessä on
huomattavasti todennäköisempää törmätä Nursultaniin, Erasyliin, Sultaniin tai
Alikhaniin. Noh, Sultan on aika lähellä Stan -nimeä, joten jos jossain
vaiheessa pääsen sinne asti, yritän etsiä hänet. Ja päästä yli kyseisen nimen kondomi-assosiaatiosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti