Vuosi Kosovolle

Kosovon lippu

Viime viikolla tuli tasan vuosi täyteen siitä kun muutin Kosovoon. Minun kannaltani viime vuoden aikana on ehtinyt tapahtumaan paljon, Kosovon kannalta se on vain hetki.

Viime vuosi sisälsi myös Kosovon kannalta merkittäviä hetkiä. Poliittisesta näkökulmasta keskeisiä merkkipaaluja Kosovon tulevaisuuden kannalta olivat mm. keväällä Serbian kanssa aikaansaatu sopimus Kosovo-Serbia-suhteiden normalisoinnista, Kosovon paikallisvaalit marras- ja joulukuussa sekä EU-elämään viitoittavat SAA-neuvottelut.

Henkilökohtaisesta näkökulmasta vuosi Kosovossa on antanut korvaamattoman kokemuksen ymmärtää yksittäisen kehitysmaan haasteita; alkuvuosi etenkin vähemmistöjen näkökulmasta. Työskenneltyäni paikallisessa kansalaisjärjestössä ja asuttuani romaniperheessä, Kosovon viesti kiteytyi kahteen keskeiseen asiaan: köyhyyteen ja romanien kokemaan syrjintään. Tämän lisäksi, asuinkyläni ollessa serbienemmistöinen kunta, ei etnisyyden merkitykseltä voi välttyä. On harvinaista, että Kosovon albaanit ja serbit pystyisivät elämään naapureina, vaikka pystyvätkin muutoin ylläpitämään suhteellisen rauhanomaista yhteiskunnallista olotilaa.

Romanien yhteiskunnallisen aseman parantamiseen on pitkä matka. Vaikka romaneistakaan ei voi puhua yksikkönä, on selvää, että yhteisönä he edustavat kaikista heikoimmassa asemassa olevaa ryhmää. Selvää on myös se, että useat heistä ovat alttiita syrjinnälle ja etenkin romaninaisten asema on mm. perinteiden ja luku- ja kirjoitustaidottomuuden vuoksi heikko.

Puhuttaessa koulutuksesta, joka kokonaisvaltaisen kehityksen kannalta on yksi oleellisimmasta elementeistä, tarve koulutusjärjestelmän uudistamiseen on suuri. Opetuksen määrä on vedetty minimiin eikä erityisopetuksesta ole kuultukaan. Luokkakoot ovat suuret ja kaikkien lasten oletetaan oppimaan asiat samaan tahtiin, suomalaiseen koulujärjestelmään verrattuna osaltaan vieläpä hieman nopeammin.

Kosovon ja Serbian väliset suhteet tuovat koulutussektoriin myös oman mausteensa: rinnakkaisinstituutiojärjestelmän. Serbienemmistöisissä kunnissa, kuten alkuvuoden kotikylässäni, noudatetaan Serbian koulutusjärjestelmää ja muualla, albaanienemmistöisissä kunnissa, Kosovon koulutusjärjestelmää. Kummankin osalta haasteet ovat kuitenkin pitkälti samanlaiset, sillä Serbia ei ole sen innostuneempi panostamaan Kosovossa tapahtuvaan opetukseen kuin mitä Kosovollakaan on mahdollisuuksia kehittää omaansa.

Koulutus ei luonnollisesti ja valitettavasti ole Kosovon ainut heikkous, sillä suurin osa asioista on lähtökohtaisesti rempallaan. Oli puhe sitten korruptiosta, taloudesta, terveydenhoidosta saati ympäristöstä. Etenkin ympäristön näkökulmasta Kosovo on jätelava.

Ainut hyvä asia, ja mistä Kosovon hallitus varsikin haluaa kerätä kunniaa, on lainsäädännön kattavuus. On totta, että esim. vertailussa muihin alueen maihin, Kosovon lainsäädäntö on hyvällä mallilla. Totta on kuitenkin myös se, että näin ei varmasti olisi ilman kansainvälisen yhteisön painetta oikeusvaltiokehitykseen, eikä riemunaihetta anna sekään, että pykälät paperilla on vain puoli totuutta. Kosovon kyvyt toimeenpanna lakejaan on erittäin heikot, mikä tekee Kosovosta hauraan valtion.

Mitä tämä vuosi tuo tullessaan?

Rauhaa, kehitystä ja vakautta. Ainakin toivottavasti. Kehitys on pitkän aikavälinen prosessi, mutta pienetkin askeleet ovat aina eteenpäin. Rauhan ja vakauden puolesta yksittäiset tapahtumat voivat kuitenkin saada aikaan lumipalloefektin ja heikentää väestön uskoa turvalliseen tulevaisuuteen.

Kosovon turvallisuustilanne ei ole itsestäänselvyys ja Kosovo tarvitsee vielä paljon tukea poliisivoimien ja turvallisuusjoukkojensa kehittämiseen. Tämän lisäksi Kosovo on, muiden maiden tavoin, altis myös ulkoisille vaikutukselle. Turvallisuudesta puhuttaessa keskeisiä haasteita ovat radikalisoituminnen ja Syyrian tilanne. Vaikka yleisesti kosovolaiset, joista suurin osa muslimeja, ovat varsin maallisia, islamistinen ääriliikehdintä on saanut jalansijaa Kosovossakin. Kosovosta on lähtenyt Syyriaan noin 200 albaanitaustaista taistelijaa ja viime syksynä pääkaupungissa Pristinassa pidätettiin miesjoukko epäiltynä terrorismista.  

Parlamenttivaalit tuovat myös varmasti jännitystä. Jo pelkästään kuntavaalien perusteella on selvää, ettei parlamenttivaalit voi sujua ilman ongelmia. Kosovon valvottu itsenäisyys ja näin ollen myös Ahtisaaren suunnitelma päättyivät vuonna 2012 ja nyt kiisteellään mm. siitä miten parlamentin vähemmistökiintiöpaikat järjestetään. Tämän ohella koko vaalilaki on remontissa.

Tästä kaikesta huolimatta, tässä auringonpaisteisessa maassa on mukava elää. Aurinko paistaa 270 päivää vuodessa, joka helpottaa paatuneemmankin työläisen selviytymistä arjesta. Kosovon viehätys on sen sisäinen kauneus, kahvilakulttuuri ja hupaisa väestö.