Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia?

Tahdon lisää Tahdon-kampanjoita! En siksi, että olisi tarpeen kampanjoida vaan kampanjoinnin ilosta ja hyvän asian puolesta, vaan siksi, että viimeisimmät uutiset vihapuheiden olemassaolosta eivät anna millään tasolla hyvää kuvaa suomalaisen yhteiskunnan tilasta. Tilausta muukalaisvihan ja rasismin vastaiselle kampanjalle tuntuu olevan huolestuttavan paljon.

 

Vihapuheet ja ihmisten eriarvoinen asema lain edessä on vakava ongelma, joskin näin ulkosuomalaisen näkökulmasta, asiat voisi olla vielä huonommin. Kun puhumme Kosovosta, ihmiset jakautuvat hyviin ja huonoihin riippuen siitä keneltä asiaa kysyy. Lähihistoria kertoo 1990-luvun lopun sodasta, joka on onnistunut aiheuttamaan etnistä väkivaltaa vielä mm. vuonna 2004. Vaikka Kosovo elää nyt rauhanaikaa, etnisyys Kosovon albaanien ja Kosovon serbien kesken tekee edelleen tiukkaa erottelua. Serbit eivät ole tervetulleita naapureita albaanivoittoisiin kaupunkeihin ja päinvastoin. Periaatteessa vain romani-, ashkali- ja egyptiläisvähemmistöt voivat asua niin albaani- kuin serbialueilla, tosin heidän asemansa muuhun väestöön nähden ja se, kuka todellisuudessa toivoo heitä naapureikseen, onkin aivan toinen tarina.

 

Asuminen paikallisen väestön keskuudessa täällä Kosovossa antaa paljon, joskin kertoo myös osin surullista tarinaa ihmisten välisestä vihasta. Asun tällä hetkellä 8 hengen romaniperheessä serbialueella Gracanicassa. Siis järjestelyssä, joka sisältää pahimmillaan kaksi virhettä kuulijan korvassa. Tästä huolimatta, vaikka romaneista puhuttaisiin mitä tahansa, minun perheeni koostuu mitä sydämmellisimmistä ihmisiä, jotka ovat ottaneet minut avoimin mielin vastaan osaksi perhettään. Turhan usein saan kuitenkin osakseni hämmentyneitä katseita ja rasistisia kommentteja kun kerron asumisjärjestelyistäni ja työstäni Gracanicassa. Työstä, jota teen juurikin heidän asemansa parantamiseksi. Tämä ei toki tarkoita sitä, että kaikki olisivat rasistisia, mutta rasismin olemassaoloon ei tarvita kovin montaa kapeakatseista kanssaeläjää.

 

Romaniyhteyden lisäksi Gracanica ei herätä järin lämpimiä tunteita tavatasseni albaanitaustaisia henkilöitä. Eikä ihme, sillä serbialueet tuntuvat olevan jossain määrin suorastaan kirosana varsinkin niille, joiden mielestä Kosovon tulisi nykyisen tilanteen sijaan olla osa Albaniaa. Suomalaistaustani, tai oikeastaan sen, että olen ylipäätään kotoisin jostain muualta kuin Balkanilta, vuoksi saan kuitenkin melko paljon anteeksi kaikesta. Jopa jossain määrin huvittavalla tavalla, sillä osa albaanitaustaisista miehistä osaa kumman sujuvasti puhua serbiaa, kunhan vain minä en ole taustaltani serbi.

 

Etnisyyden lisäksi erottelua ihmisten kesten luo myös seksuaalisuus. Uskonto tuntuu antavan vahvan pohjan sille, että niin muslimien kuin kristittyjen keskuudessa vallitsee hyvä määrä konservatismia. Siis näkemyksiä, joihin myös Suomessa mm. Timo Soini kumppaneineen persutaa argumenttinsa. Tämän pohjalta Kosovossa olisi tilausta myös Tahdon-kampanjalle, tosin Suomeen nähden puhuttaessa homoseksuaalisuudesta ja ihmisoikeuksista Kosovolla on enemmän töitä kuin se edes pystyy tekemään. Eikä vaan siksi, että ihmisillä tulisi olla tasavertainen oikeus avioitua rakastamansa henkilön kanssa, vaan siksi, ettei rakkauden tähden tarvitse pelätä henkensä edestä.