maanantai 23. maaliskuuta 2015

Kerro se tomaatein Vol. 2

Tervetuloa takaisin ja tervetuloa Kabuliin! Vuoden mittainen kirjoitustauko päättyy tähän.

Olen kirjoittanut tässä blogissa usein Afganistanista, sillä maana kaikkine tapahtumineen se on viehättänyt minua jo monta vuotta. Nyt kun olen itse muuttanut kuukausi sitten Kabuliin, pääsen kuluvan 12 kuukauden ajan tarkkailemaan Afganistanin kehitystä paikan päältä. 

Kirjoitin muutama vuosi sitten Afganistanin kehitystä ja tulevaisuutta koskevan Kerro se tomaatein –tekstin, ja en malta olla palaamatta tähän tekstiin. Nyt hyvät ihmiset olen vihdoin päässyt itse maistamaan Afganistanin kehityksen hedelmää – paikallista tomaattia. Hyvää oli, vaikkei tomaattikausi ole juuri nyt parhaimmillaan. 

Paikallinen tomaatti. Omnomnom!

Tomaattiherkuttelu antaa erinomaisen syyn avata uusi kirjoituskauteni pienimuotoisella katsauksella maatalouden ja  maaseudun kehityksen nykytilaan. Onhan Afganistan myös vahvasti maatalousvetoinen maa.

Kuten monessa muussakin kehitysmaassa, maatalous työllistää Afganistanissa noin 80 % työväestöstä ja sen osuus BKT:sta on 25 % luokkaa. Merkillepantavaa näitä lukemia tulkitessa kuitenkin on, että huomattava osuus maatalouden herkuista tuotetaan omaan käyttöön. Maatalous ei ole vain elinkeino vaan elinehto monille.

Talouskasvun suhteen Afganistanilla on ollut hyviä vuosia takana, ja vuonna esim. 2012 BKT kasvoi 12 %. Mittarina tämä ei positiivisesta kasvusta huolimatta kerro koko totuutta: köyhyys on edelleen koko maan kattava vitsaus, ja 35 % väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella.

Maatalouden haasteet jakautuvat moneen eri seikkaan, mutta keskeisinä niistä voidaan pitää oopium-tuotantoa sekä etenkin energian- ja vedensaantia. Nämä haasteet seuraavat pitkälti koko maaseudun kehitystä, sillä vain 41 % maaseuduilla asuvasta väestöstä nauttivat sähkön tuomista eduista, ja vain 48 %:lla on puhdasta juomavettä.

Luonnonvarojen kestävä käyttö puhuttaa koko kansaa, varsinkin kun vedensaanti ei ole mikään itsestäänselvyys. Maatalousvetoisena maana vesi on suuri haaste koko maataloustuotannolle, ja heikot, vähälumiset talvet antavat syytä varautua vesi-kiistoihin kevään edetessä. Pahimmassa tapauksessa puutteellinen vesivarantojen hallinnointi voi johtaa erimielisyyksiin myös mm. naapurimaan Iranin kanssa.

Veden ohella myös metsät kärsivät puutteellisesta luonnonvarojen hallinnasta. Kutistuvaa metsäpinta-alaa on vain 3 % maan kokonaispinta-alasta, ja sitäkin uhkaa energiahaasteiden ja laittomien hakkuiden ja puutavarakaupan vuoksi totaalinen tuhoutuminen. #Energiaremontille olisi tilausta täälläkin.

Jenkkisoltut pysäyttivät laittomasti puutavaraa kuljettavan saattueen Kunarin provinssissa.
Saattue oli matkalla Pakistaniin. Kuva: wikipedia.org 

Oopium onkin aivan oma lukunsa. 

YK:n raportti vuoden 2014 oopiumin viljelystä kertoo karua tarinaa. Kansainvälisen yhteisön yrityksistä huolimatta oopiumin tuotanto näyttää olevan edelleen kasvussa, ja kasvua vuodesta 2013 oli yhteensä 7 %. Yksi keskeinen syy tähän kaaokseen on turvallisuustilanne, sillä suurin osa tuotannosta tapahtuu Afganistanin turvattomimmilla alueilla eli maan etelä- ja länsiosissa.

Yksittäisen viljelijän näkökulmasta asia ei ole niin yksiselitteinen. Oopiumin viljelyssä on kyse on myös oman elinkeinon kannattavuudesta. Oopiumin viljely tarjoaa paremmat tulot ja muihin maataloustuotteisin verrattuna vaatii mm. vähemmän vettä. Köyhyyden vallitessa on toisaalta helppo ymmärtää ilman ideologisia näkökulmiakin miksi maanviljelijät pitäytyvät oopium-tuotannossa. Jostain se on elanto revittävä.

Maaseudun ja maatalouden kehitys vaihtoehtoisten viljelytoimien lisäämiseksi ei siis yksinään riitä. Huumetuotannon kitkeminen tuntuukin olevan ikuisuusprojekti, joka vaatii koko yhteiskunnan uudelleenjärjestäytymistä.

Töitä kehitystyön parissa riittää loputtomiin.