keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Kerro se tomaatein

Kuva: www.yle.fi
Jutta Urpilaisen sanoja lainatakseni, aivan aluksi haluan todeta, että viimeiset pari viikkoa ovat olleet niin menestyksekkäiden kuin ei-niin-menestyksekkäiden mittelöiden aikaa. Ensin EU pokkaa Nobelin rauhanpalkinnon ja sitten Suomi häviää YK:n turvaneuvon vaihtuvan jäsenen vaalit. Tai, kait sitä voisi kumpaakin pitää toisaalta myös hyvänä uutisena, ainakin jos ajattelemme Suomen vaalitappiota Erkki Tuomiojan tavoin hyvänä kampanjana luoda ja vahvistaa suhteita.
 
Kuitenkin, kuten perinteiseen uutiskulttuuriin kuuluu, viime viikolla olemme saaneet jälleen kasvattaa maailmantuskaamme monimutkaisten ongelmien ja ennen kaikkea väkivallan myötävaikutuksesta. Vaikka uutistulva tuska-sektorissa onkin kohdistunut hyvin pitkälti Lähi-itään, uutisoitiin viime viikolla myös terveisiä Afganistanista. Tai oikeastaan Norjasta, sillä nämä uutisterveiset kertoivat Norjan moraalituskaisten  ISAF-sotilaiden tappaneen puolustuskyvyttömiä afgaaneja. Miellyttävää uutisointia siis, joka jättää jossain määrin kylmäksi mm. Suomen Afganistanin suurlähettiläs Pauli Järvenpään ja puolustusministeriön viestintäpäällikkö Jyrki Iivosen jalon pyrkimyksen luoda valoa Afganistan -keskusteluun.
 
Kylmyydestä huolimatta, on kehityksen kannalta mukavaa myös ajatella positiivisesti. Ja mikä olisikaan sen mukavampaa kuin kertoa positiivisuuden hengessä Afganistanin kehityksestä tomaatein. Tomaattifantasian suhteen tämän viikon päällikkönä onkin toiminut brittiläinen prikaatinkenraali Doug Chalmers, joka kuvaa Afganistanin kehitystä lihan ja tomaatin tarjonnan lisääntymisellä. Tämä toki ihan pätevä vertauskuva kehitykselle, sillä onhan Afganistanin ennen kaikkea maatalousvaltio. Tosin tästä positiivisesta kehityksestä huolimatta liha ja tomaatit eivät taida kertoa sellaisenaan kovinkaan paljon turvallisuustilanteesta. Turvallisuustilanteesta, jonka suhteen maalataan useimmiten negatiivisia skenaarioita.
 
Skenaarioiden suhteen QARA Consulting - yhtiön perustaja ja johtaja Haseeb Humayoon kirjoitti mielenkiintoisen artikkelin Afganistanin tulevaisuudesta yhdysvaltalaisen Foreign Policy -lehden verkkosivuilla. Humayoon mukaan Afganistanin tulevaisuudenskenaariot maalataan negatiivisessa valossa usein sisällissodan puhkeamisella tai Talibanin väkivaltaisella paluulla. Väkivallan läsnäololla siis. Näistä kumpikaan ei kuitenkaan tule tapahtumaan, sillä Humayoon mukaan esim. Taliban ei nauti sellaista kannatusta, jonka voimalla se voisi palata valtaan. Tästä huolimatta Humayoon kuitenkin muistuttaa, että uhkana Taliban pysyy keskiössä niin kauan kuin Afganistan on riippuvainen ulkovaltojen tuesta ja niin kauan kuin sen hallinto on korruptoitunut ja oikeusjärjestelmä heikko.
 
Sisällissodan puhkeamisen suhteen Humayoon argumentoi puolestaan post-2001 hallinnon joustavuuden (ajatuksen pitää kaikki osapuolet tyytyväisinä) takaavan paikallisen tuen, jolla olemassa oleva hallinto pystyy kehittymään. Tämän myötä, sisällissota ja Talibanin paluu -skenaarioiden sijaan Humayoon korostaakin, että kysymys Afganistanin tulevaisuudesta kietoutuu poliittiseen johtajuuteen ja ennen kaikkea vallanvaihdon onnistumiseen vuoden 2014 presidentinvaaleissa. Tehtävänä presidentinvaalit eivät tule tietenkään olemaan helppo nakki, eikä asiassa menestymiseen tuone etua yhtään se, että nykyinen presidentti Hamid Karzai tavallaan ampuu luomaansa demokratiaa itse jalkaan todetessaan seuraajansa etsimisen olevan hänen, [ei kansan], tehtävä.  
 
Onko Afganistanissa sitten tomaattien lisäksi sijaa rauhanomaiselle ja onnelliselle tulevaisuudelle? Varmasti on, ja positiivisuuden hengessä sanoisin, että ehdottomasti on. Skenaariotkin ovat vain arvioita tulevaisuudesta ja negatiivisten skenaarioiden lisäksi on esim. transitiota ajatellessa aivan mahdollista, että Afganistan etenee positiivisesti kehityksessä myös kansainvälisten joukkojen vetäytyessä. Alituinen negatiivisuus voidaan nähdä vain lietsovan turhaa epätoivoa ja synkkää tulevaisuutta, eikä se ainakaan helpota kehitystyötä. Positiivisuus on parasta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti