Kuva: www.yle.fi |
Jutta Urpilaisen sanoja lainatakseni, aivan aluksi haluan todeta, että viimeiset pari viikkoa ovat olleet niin
menestyksekkäiden kuin ei-niin-menestyksekkäiden mittelöiden aikaa. Ensin EU
pokkaa Nobelin rauhanpalkinnon ja sitten Suomi häviää YK:n turvaneuvon vaihtuvan jäsenen vaalit. Tai, kait sitä voisi kumpaakin pitää toisaalta myös
hyvänä uutisena, ainakin jos ajattelemme Suomen vaalitappiota Erkki Tuomiojan
tavoin hyvänä kampanjana luoda ja vahvistaa suhteita.
Kuitenkin, kuten perinteiseen
uutiskulttuuriin kuuluu, viime viikolla olemme saaneet jälleen kasvattaa
maailmantuskaamme monimutkaisten ongelmien ja ennen kaikkea väkivallan
myötävaikutuksesta. Vaikka uutistulva tuska-sektorissa onkin kohdistunut hyvin
pitkälti Lähi-itään, uutisoitiin viime viikolla myös terveisiä Afganistanista.
Tai oikeastaan Norjasta, sillä nämä uutisterveiset kertoivat Norjan moraalituskaisten ISAF-sotilaiden tappaneen puolustuskyvyttömiä afgaaneja. Miellyttävää uutisointia
siis, joka jättää jossain määrin kylmäksi mm. Suomen Afganistanin
suurlähettiläs Pauli Järvenpään ja puolustusministeriön viestintäpäällikkö
Jyrki Iivosen jalon pyrkimyksen luoda valoa Afganistan -keskusteluun.
Kylmyydestä huolimatta, on kehityksen
kannalta mukavaa myös ajatella positiivisesti. Ja mikä olisikaan sen mukavampaa
kuin kertoa positiivisuuden hengessä Afganistanin kehityksestä tomaatein.
Tomaattifantasian suhteen tämän viikon päällikkönä onkin toiminut brittiläinen
prikaatinkenraali Doug Chalmers, joka kuvaa Afganistanin kehitystä lihan ja tomaatin tarjonnan lisääntymisellä. Tämä toki ihan pätevä vertauskuva kehitykselle,
sillä onhan Afganistanin ennen kaikkea maatalousvaltio. Tosin tästä positiivisesta
kehityksestä huolimatta liha ja tomaatit eivät taida kertoa sellaisenaan
kovinkaan paljon turvallisuustilanteesta. Turvallisuustilanteesta, jonka suhteen
maalataan useimmiten negatiivisia skenaarioita.
Skenaarioiden suhteen QARA Consulting
- yhtiön perustaja ja johtaja Haseeb Humayoon kirjoitti mielenkiintoisen artikkelin
Afganistanin tulevaisuudesta yhdysvaltalaisen Foreign Policy -lehden
verkkosivuilla. Humayoon mukaan Afganistanin tulevaisuudenskenaariot maalataan negatiivisessa
valossa usein sisällissodan puhkeamisella tai Talibanin väkivaltaisella paluulla.
Väkivallan läsnäololla siis. Näistä kumpikaan ei kuitenkaan tule tapahtumaan,
sillä Humayoon mukaan esim. Taliban ei nauti sellaista kannatusta, jonka
voimalla se voisi palata valtaan. Tästä huolimatta Humayoon kuitenkin
muistuttaa, että uhkana Taliban pysyy keskiössä niin kauan kuin Afganistan on
riippuvainen ulkovaltojen tuesta ja niin kauan kuin sen hallinto on
korruptoitunut ja oikeusjärjestelmä heikko.
Sisällissodan puhkeamisen suhteen
Humayoon argumentoi puolestaan post-2001 hallinnon joustavuuden (ajatuksen
pitää kaikki osapuolet tyytyväisinä) takaavan paikallisen tuen, jolla olemassa
oleva hallinto pystyy kehittymään. Tämän myötä, sisällissota ja Talibanin paluu
-skenaarioiden sijaan Humayoon korostaakin, että kysymys Afganistanin
tulevaisuudesta kietoutuu poliittiseen johtajuuteen ja ennen kaikkea
vallanvaihdon onnistumiseen vuoden 2014 presidentinvaaleissa. Tehtävänä
presidentinvaalit eivät tule tietenkään olemaan helppo nakki, eikä asiassa
menestymiseen tuone etua yhtään se, että nykyinen presidentti Hamid Karzai
tavallaan ampuu luomaansa demokratiaa itse jalkaan todetessaan
seuraajansa etsimisen olevan hänen, [ei kansan], tehtävä.
Onko Afganistanissa sitten tomaattien lisäksi
sijaa rauhanomaiselle
ja onnelliselle tulevaisuudelle? Varmasti on, ja positiivisuuden hengessä sanoisin, että
ehdottomasti on. Skenaariotkin ovat vain arvioita tulevaisuudesta ja
negatiivisten skenaarioiden lisäksi on esim. transitiota ajatellessa aivan
mahdollista, että Afganistan etenee positiivisesti kehityksessä myös kansainvälisten
joukkojen vetäytyessä. Alituinen negatiivisuus voidaan nähdä vain lietsovan turhaa epätoivoa ja synkkää tulevaisuutta, eikä se ainakaan helpota
kehitystyötä. Positiivisuus on parasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti