Yksi demokratian
kulmakivistä on vapaus, jolla voidaan viitata niin poliittisiin, sosiaalisiin
kuin taloudellisiin vapauksiin. Nämä kategoriat pirstaloituvat edelleen
yksityiskohtaisiksi vapauksiksi, joista mm. sananvapaus on puhuttanut viime
aikoina Suomessakin; mitä saa sanoa ja mitä ei. Vapaudellakin on siis rajansa,
jonka esim. Saul Schubak on suureksi ilokseen päässyt sisäistämään julkisesti.
Saul Schubak ei kuitenkaan
liity mitenkään tämän tekstin otsikkoon: pornoon. Porno tosin liittyy Schubak
–sekoilun kanssa samaan teemaan, vapauksiin, ainakin vapauksien rajoitteellisuuden näkökulmasta. Foreign Policyn Transitions
–blogi kertoi maanantaina kriittiseen sävyyn Egyptin aikeista blokata
internetpornon käyttö. Tarinassa ei tosin sikäli ole kyse
vain pornosta, vaan laajemmin siitä, että arabikevään jälkeisellä ajalla
työttömyyden, köyhyyden, aliravitsemuksen, hallinnon ja koulutustason
parantamisen sijaan Egypti pistää resurssinsa pornon blokkaamiseen. Porno ei
myöskään ole avaintekijä vapauksien näkökulmasta, vaikkakin myös pornoa voidaan
ajatella vapautena niin sen kuluttajien kuin sen tuottajien näkökulmasta. Pornon
blokkaaminen liittyy kuitenkin demokratian ydinviholliseen, sensuuriin, jossa
Egypti tästä näkökulmasta liittyy Kiinan internet-politiikan ystäväksi
perusteellaan pornon haitallisuudesta egyptiläisille arvoille. Haitallista tai ei, Egyptissä ei todennäköisesti kovinkaan usean elämä varmaan kaatuisi pornon
poissaoloon, mutta periaatteellisena kysymyksenä pornosensuurin vastustaminen
on vapauksien kannalta hyvinkin aiheellista.
Porno tai oikeastaan
seksiteollisuus voidaan nähdä liittyvän myös laajemmin demokraattisiin
vapauksiin. Vaikka pornosta ja seksiteollisuudesta puhutaan useammin uhriuden
kuin ylistyksen näkökulmasta, voidaan mm. seksityö nähdä myös vapautena.
Vapautena valita ammattinsa ja vapautena tehdä juuri sitä mikä itselleen on
mielekästä. Tästä vapaudesta voi toki olla asiaan liittyvän moraalinormin
varjolla montaa mieltä, mutta ainakin The Guardianin haastattelemien intialaisten seksityöntekijöiden
näkökulmasta seksityö on naisten voimaantumista. Heidän mukaansa seksityön
ongelma ei ole niinkään siinä, että se olisi työtä, johon ajaudutaan
pakotettuna tai epätoivossa vaan siinä, että seksityöntekijöitä pidetään
urheina, ja henkilöinä jotka pitäisi pelastaa. Tässä he ovatkin jossain määrin oikeassa,
sillä myös seksityöntekijällä on oikeus valita, joskin teemana seksityö vs. ihmisoikeudet
on kovin monimutkainen. Monimutkainen siksi, että ei-uhriudesta huolimatta, intialaisten
seksityöntekijöiden ylpeys ammatistaan ei kuitenkaan poista niitä ongelmia mitä
alaa liittyy mm. ihmiskaupan näkökulmasta.
Pornon ja varsinkin seksityön vapausjulistuksen haasteellisuudesta huolimatta, aiheena kumpikin
liittyy myös yleisesti seksuaalisiin vapauksiin. Vapauteemme olla juuri
sellaisia kuin olemme ja kantaa ylpeydellä seksuaalista suuntautumistamme.
Mielenkiintoista seksin, seksuaalisuuden ja pornon välimaastossa on kuitenkin se,
että vaikka vapautena porno on demokraattisissa valtioissa vapaasti kulutettavissa, niin
demokratiat kuitenkin onnistuvat ajoittain ontumaan sukupuolisuuntaukseen
liittyvissä kysymyksissä. Siitäkin huolimatta, että pornon kovin yleisenä
perusjuonena, kahden naisen välinen seksi, ei ole mitenkään
heteronormatiivista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti