perjantai 16. marraskuuta 2012

Pornoa kehiin!


Yksi demokratian kulmakivistä on vapaus, jolla voidaan viitata niin poliittisiin, sosiaalisiin kuin taloudellisiin vapauksiin. Nämä kategoriat pirstaloituvat edelleen yksityiskohtaisiksi vapauksiksi, joista mm. sananvapaus on puhuttanut viime aikoina Suomessakin; mitä saa sanoa ja mitä ei. Vapaudellakin on siis rajansa, jonka esim. Saul Schubak on suureksi ilokseen päässyt sisäistämään julkisesti.

Saul Schubak ei kuitenkaan liity mitenkään tämän tekstin otsikkoon: pornoon. Porno tosin liittyy Schubak –sekoilun kanssa samaan teemaan, vapauksiin, ainakin vapauksien rajoitteellisuuden näkökulmasta. Foreign Policyn Transitions –blogi kertoi maanantaina kriittiseen sävyyn Egyptin aikeista blokata internetpornon käyttö. Tarinassa ei tosin sikäli ole kyse vain pornosta, vaan laajemmin siitä, että arabikevään jälkeisellä ajalla työttömyyden, köyhyyden, aliravitsemuksen, hallinnon ja koulutustason parantamisen sijaan Egypti pistää resurssinsa pornon blokkaamiseen. Porno ei myöskään ole avaintekijä vapauksien näkökulmasta, vaikkakin myös pornoa voidaan ajatella vapautena niin sen kuluttajien kuin sen tuottajien näkökulmasta. Pornon blokkaaminen liittyy kuitenkin demokratian ydinviholliseen, sensuuriin, jossa Egypti tästä näkökulmasta liittyy Kiinan internet-politiikan ystäväksi perusteellaan pornon haitallisuudesta egyptiläisille arvoille. Haitallista tai ei, Egyptissä ei todennäköisesti kovinkaan usean elämä varmaan kaatuisi pornon poissaoloon, mutta periaatteellisena kysymyksenä pornosensuurin vastustaminen on vapauksien kannalta hyvinkin aiheellista.   

Porno tai oikeastaan seksiteollisuus voidaan nähdä liittyvän myös laajemmin demokraattisiin vapauksiin. Vaikka pornosta ja seksiteollisuudesta puhutaan useammin uhriuden kuin ylistyksen näkökulmasta, voidaan mm. seksityö nähdä myös vapautena. Vapautena valita ammattinsa ja vapautena tehdä juuri sitä mikä itselleen on mielekästä. Tästä vapaudesta voi toki olla asiaan liittyvän moraalinormin varjolla montaa mieltä, mutta ainakin The Guardianin haastattelemien intialaisten seksityöntekijöiden näkökulmasta seksityö on naisten voimaantumista. Heidän mukaansa seksityön ongelma ei ole niinkään siinä, että se olisi työtä, johon ajaudutaan pakotettuna tai epätoivossa vaan siinä, että seksityöntekijöitä pidetään urheina, ja henkilöinä jotka pitäisi pelastaa. Tässä he ovatkin jossain määrin oikeassa, sillä myös seksityöntekijällä on oikeus valita, joskin teemana seksityö vs. ihmisoikeudet on kovin monimutkainen. Monimutkainen siksi, että ei-uhriudesta huolimatta, intialaisten seksityöntekijöiden ylpeys ammatistaan ei kuitenkaan poista niitä ongelmia mitä alaa liittyy mm. ihmiskaupan näkökulmasta.

Pornon ja varsinkin seksityön vapausjulistuksen haasteellisuudesta huolimatta, aiheena kumpikin liittyy myös yleisesti seksuaalisiin vapauksiin. Vapauteemme olla juuri sellaisia kuin olemme ja kantaa ylpeydellä seksuaalista suuntautumistamme. Mielenkiintoista seksin, seksuaalisuuden ja pornon välimaastossa on kuitenkin se, että vaikka vapautena porno on demokraattisissa valtioissa vapaasti kulutettavissa, niin demokratiat kuitenkin onnistuvat ajoittain ontumaan sukupuolisuuntaukseen liittyvissä kysymyksissä. Siitäkin huolimatta, että pornon kovin yleisenä perusjuonena, kahden naisen välinen seksi, ei ole mitenkään heteronormatiivista. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti