Velvollisuutemme aseisiin

The Ulkopolitist julkaisi tänään kirjoitukseni EU:n yhteiseen puolustukseen liittyen. Kirjoituksessa pohdin voisiko integroitumisen syventäminen EU-armeijan luomisen nimissä tuoda ratkaisun puolustusbudjettileikkausten parissa painiville jäsenmaille. Kuitenkin, kuten kirjoituksessa totean, kriisiviidakon, vajeiden ja johtajuuden puutteen ylläpitäessä keskustelua EU:n tulevaisuudesta on vaikea kuvitella, että ajatus EU:n omasta armeijasta saataisiin myytyä kaikille jäsenmaille.

Saman aihepiirin tiimoilta sotilasyhteistyö on puhuttanut myös itseäni arvokkaamman tason keskusteluissa, sillä Ruotsin, Suomen ja Norjan puolustusvoimien komentajat esittivät näkemyksensä pohjoismaisesta yhteistyöstä ja sen kustannustehokkuudesta Helsingin Sanomissa viime viikolla. Kirjoituksessa komentajat toteavat, että ”käy­tän­nöl­li­nen ja pit­kä­jän­tei­nen yh­teis­työ on epäi­le­mät­tä tuo­nut mail­lem­me sääs­tö­jä se­kä ke­hit­tä­nyt ope­ra­tii­vis­ta ky­kyäm­me.” Tämän lisäksi komentajat korostavat, että yhteistyötä on kehitettävä edelleen, ja tämä kehitys edellyttää uusia ratkaisuja päättäjiltä.  Ratkaisuja varmasti tuleekin, sillä kannatusta pohjoismaisen yhteistyön tiivistämiselle antaa myös esim. ulkoministeri Erkki Tuomiojalta, joka blogissaan toteaa pohjoismaisen yhteistyön näkymien olevan valoisammat kuin aikoihin. Tähän valoisuuteen lukeutuu Tuomiojan mukaan myös puolustusyhteistyö, joka tosin loistaa myös EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan heikkouden vuoksi.

Kenraali Puheloinen antaa aihetta yhteistyön tiivistämiselle myös Huomenta Suomelle antamassaan haastattelussa. Nykyisellä tasolla Suomi ei tule Puheloisen mukaan selviytymään puolustusmateriaalien kustannuksista vuoden 2015 jälkeen. Budjetin jäädessä vuoden 2015 tasolla, tarkoittaisi se sitä, että Suomen tulisi luopua mm. yleisestä asevelvollisuudesta ja kyvystä taata koko maan puolustus. Aikamoinen skenaario - jotain on siis tehtävä. Tästä näkökulmasta yhteistyön tiivistäminen pohjoismaiden kanssa olisi luonnollinen valinta, sillä Suomen on kiristyvästä budjetista huolimatta ylläpidettävä jollain keinoin sotilaallista uskottavuutta. Ja luonnollista nimenomaan pohjoismaiden kanssa kun EU:n oman armeijan luominen vaikuttaa liian kunnianhimoiselta eivätkä budjettileikkausten tuomat haasteet anna myöskään nykyistä parempia perusteita liittoutumiselle Natoon. Tämä siksi, että liittoutuminen Natoon ei ole puolustusautomaatti ja Suomelle jäisi kuitenkin päätehtäväksi ylläpitää omaa sotilaallista uskottavuutta, kuten kenraali Puheloinen Huomenta Suomen haastattelun toisessa osassa toteaa.

Sotilaallisen uskottavuuden ollessa taloudellisten seikkojen myötä vaakalaudalla, en malta olla leikittelemättä ajatuksella aseettomasta maailmasta. Tässä keskustelussa on toki huomioitava, että rahoitusongelmat eivät suinkaan ole maailmanlaajuinen ilmiö, sillä useat maat ovat viimeaikoina lisänneet asevoimiensa rahoitusta. Kuitenkin, Googlen ihmeellisen maailman johdattamana löysin kuitenkin itseni mm. A World Without Armies – sivustolle, jossa kannustetaan ajattelemaan millainen maailmamme olisi ilman sotia. Se olisi parempi, ainakin tämän sivun mukaan. Hakukoneen tulokset eivät luonnollisesti jää suinkaan tähän, sillä Google auttoi minua ystävällisesti löytämään myös toistaan suureellisempia sotilaallista voimaa kuvaavia videopätkiä (itse pidin tästä aurinkoisesta ja kauniin sinisestä taivaasta) sekä FOX Newsin sivustolla vuonna 2010 julkaiseman mielipidekirjoituksen. A World Without Armies – sanoman sijaan mielipidekirjoituksessa povataan maailman olevan globaalissa kaaoksessa ilman Yhdysvaltain asevoiman mahtia. Ja tämä on fakta kirjoittajan mukaan, joka tosin on eläköitynyt sotilas. Faktaa tai ei, en ole turhan usein kuullut minkään valtion sotilasedustuksen puhuvan positiiviseen sävyyn kokonaisvaltaisesta aseidenriisunnasta, joten tämä teksti ei sinäsä tuo mitään lisäarvoa keskustelulle aseettomasta maailmasta.

Vaikka haluaisin olla A World Without Armies –sivuston kanssa samoilla linjoilla, on vaikea uskoa, että aseidenriisunnalla voitaisiin estää kokonaan sotien syttyminen. Väkivalta on ihmiselle ”luonnollinen toiminto” eikä se ole riippuvainen vain siitä onko meillä käytössämme asevoimaa vai ei. Tämä siis jonkinlaista ”ihmiset tappavat ihmisiä, eivät aseet”- logiikkaa. Tosin se, onko väkivalta tarpeellista, on taas kiinni mm. kyvyistämme hillitä itsemme, sillä rauha on aivan yhtä luonnollista kuin sotakin. Toisaalta, pystyimme hillitsemään itsemme väkivallanteoista tai emme, nykykeskustelussa nousee yhä useammin esiin esim. kybersodankäynti, jonka perusteella uhkakuvamme yhteiskunnallisesta lamaantumisesta on paljon muutakin kuin fyysistä väkivaltaa. Toisin sanoen, oli armeijoita tai ei, emme voi olla varmoja siitä olisiko maailma rauhanomaisempi paikka elää. 

Palatakseni vielä kenraali Puheloisen ajatuksiin ja skenaarioon asevelvollisuudesta luopumisesta, on pakko todeta, että nykyinen järjestelmä on vähintäänkin epälooginen Suomen tasa-arvo -profiilin näkökulmasta. Epälooginen siksi, että olemme luoneet lainsäädännöllä sukupuoleen liitetyn pakon, miesten asevelvollisuuden, jonka rikkomisesta rangaistaan melko ankarasti. Koska on äärimmäisen epätodennäköistä, että yleistä asevelvollisuutta koskeva lainsäädäntö muutettaisiin koskemaan myös naisia, joutuu yleinen asevelvollisuus tästä näkökulmasta ennen pitkää reformiin. Tasa-arvo kun ei ole vain naisten aseman parantamista.