Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin
tulevaisuuden ennustaminen, kuten Ahti Karjalainen
sanoi aikoinaan. Ennustaminen on kuitenkin mukavaa, varsinkin jos onnistuu
osoittamaan myöhemmin olleensa oikeassa. Toki ei väärässä oleminenkaan ole vain
isku vasten kasvoja, sillä positiivisesti ajattelun hengessä voi sekin toimia
kannustimena uudelleenyrittämiseen.
Uudelleenyrittämiselle ja
tulevaisuuden ennustamiselle vuosi 2014 on Afganistanille monella tapaa
virstanpylväs. Ensinnäkin, Afganistanin
tulee transitioprosessin mukaisesti ottaa vastuu omasta turvallisuudestaan
vuoden 2013 loppuun mennessä ja kaikki NATO-johtoiset joukot vetäytyvät
Afganistanista vuoden 2014 loppuun mennessä. Toisekseen,
Afganistanissa käydään presidentinvaalit vuonna 2014, joka näistä kahdesta merkittävin
tapahtuma Afganistanin tulevaisuuden kannalta. Ainakin Haseeb Humayoon mukaan, joka korostaa Afganistanin tulevaisuuden
olevan kiinni johtajuudesta.
Johtajuus ja vallanvaihto ovat toki keskeisiä
tekijöitä Afganistanin tulevaisuuden kannalta, mutta uskallan kuitenkin väittää,
että se, mitä tapahtuu transition jälkeen ja erityisesti kenen kanssa on
merkittävintä. Transition aikatauluun
liittyen, on toki selvää, että Afganistan ei tule jäämään yksinäisyyteen
ainakaan länsimaiden kumppanuus -lupauksen valossa. Tämä lupaus saattaa kuitenkin jäädä
Afganistanin näkökulmasta täysin triviaaleiksi, sillä nyt jos koskaan on
tämänkin tapauksen suhteen hyvä kääntää katseet itään: Kiinaan!
Kiinan läsnäolo ja intressit
Afganistanissa eivät sikäli ole täysin uusi asia, sillä onhan kyseessä
rajanaapurit. Kiinnostavaa vuoteen 2014 lähestymisessä on kuitenkin se, että
Kiina on nostanut profiiliaan Afganistan-suhteissa esimerkiksi lähettämällä huippupoliitikon, Kiinan turvallisuusministerin ja
Politburon jäsenen, Zhou Yongkangin viralliselle vierailulle Afganistaniin. Tämän
lisäksi kiinnostavaa läsnäolon lisääntymisessä on, että Afganistan hyväksyttiin tarkkailijajäseneksi Kiinan ja Venäjän johtamaan, Aasian
keskeisimpään alueelliseen järjestöön, Shanghai Cooperation Organizationiin (SCO). Tosin tarkkailijajäsenyyden
merkitys SCO:ssa ei ole täysin yksiselitteinen, sillä SCO:ta pidetään liian vähän tutkittuna organisaationa, joskin toisaalta sitä
on kritisoitu identiteetin puuttumisesta.
Mitä sitten ennustamiseen tulee,
Afganistanin näkökulmasta Kiina-suhteiden vahvistuminen ja alueellisen
yhteistyömallin löytyminen esim. SCO:n kautta saattaisi Afganistanin
tulevaisuuden kannalta olla toimivampaa kuin nykyinen Yhdysvaltojen johtama länsimaisideologinen
malli. Toki Kiinallakin on omat intressit pelissä esimerkiksi turvallisuuden
takaamisessa ja erityisesti terrorismintorjunnassa, sillä Kiinalla on mm.
terrorismin suhteen merkittäviä haasteita omien valtiorajojensa sisällä,
Xinjiangin provinssissa. Siis alueella, jossa kulkee myös yhteinen raja
Afganistanin kanssa. Mutta se mikä sitten voisi tuoda uuden ulottuvuuden
esimerkiksi turvallisuuden ja kehityksen agendalle on, että kehitystuen sijaan
Kiina investoi Afganistanissa kauppapoliittisesti merkittäviin kohteisiin, liikenteeseen, kaivos- ja energiateollisuuteen.
Ja investointejahan Afganistaniin on pitkään kaivattukin.
Toimintamallina sijoittaminen
teollisuuteen on vahvasti Kiinan kehityspoliittisen linjan, yhteisen hyötyyn ja
vaatimuksettomuuteen perustuvan win-win-logiikan mukainen, jota Kiina toteuttaa erityisesti Afrikassa. Hyötynä Afganistanille ja erona
Yhdysvaltojen harjoittamaan, melko interventionalisteiseen kehityspolitiikkaan
tuo se, että Kiinan virallisena kantana, ”Kiina
ei koskaan käytä kehitysapua puuttuakseen vastaanottajamaan sisäpolitiikkaan
tai tavoitellakseen itselleen poliittista hyötyä”. Tästä huolimatta, Kiinan
rooli on Afrikan suhteen puhuttanut myös kolonialistisessa mielessä, joka toisaalta ei ole yllättävää keskustelulle
kasvavasta supervallasta. Tämän pohjalta, Kiina-Afganistan -suhteiden pohtimisessa
onkin aivan yhtä relevanttia pitäytyä positiivisessa ajattelussa, kuin kategorisoida
Kiinan saama kritiikki peloksi länsimaiden ja etenkin Yhdysvaltojen
valta-aseman murentumisesta. Pelko ei ole uutta, sillä onhan Kiinan
sotilaallisen voiman kasvukin kategorisoitu huolestuttavaksi.
Hei tosi kiva kirjoitus! Tulevaisuuden pohtiminen ja ennakointi on mielenkiintoinen aihe ja erittäin haastava samalla. Kokonaisuudessaan koko tulevaisuuden ennakoinnissa on juuri seurattava idän tapahtumia missä suurimmat muutokset tulevat tapahtumaan. Olen pohtinut alkavatko massat vyörymään Aasiasta meillepäin ja tekemään ns. perusduunit suomalaisten sijaan.
VastaaPoistaHei Taina!
PoistaKiitos kommentistasi. Täytyy näin heti alkuun myöntää, että en sikäli ole pohtinut tässä yhteydessä Suomeen mahdollisesti vaikuttavia potentiaalisia muuttoliikkeitä. Muuttoliikkeet ja etenkin konfliktien yhteydessä syntyvät hallitsemattomat muuttovirrat ovat kuitenkin tärkeä aihe. Aihe, joka Suomessakin on luokiteltu turvallisuusuhkaksi.
Menemättä sen kummemmin turvallisuusuhka –teemaan, niin jos nyt jotain pitäisi mutu-tuntumalla ennustaa, niin en usko, että Suomi tulee ainakaan lähitulevaisuudessa saamaan Aasian suunnalta aikaisempaa merkittävästi voimakkaampaa muuttovirtaa. Tosin tästä voi varmasti olla montaa mieltä.
Mutta mitä sitten tähän ”tulee tekemään perusduunit suomalaisten sijaan” -tematiikkaan tulee, niin Aasiastahan tulee Suomeen ja muuhun Eurooppaan jo nyt ihmisvirtaa, enkä näe että se olisi nykyisellään sinänsä ongelma. Siitäkin huolimatta, että tämä ihmisvirta Aasiasta Suomeen on kasvanut 2000-luvun aikana. (Lähde: Tilastokeskus) Lisäksi mitä muutoin potentiaalisiin muuttovirtoihin tulee, niin talouskriisinen Eurooppa ei välttämättä ole se kaikista herkullisin kohde.