Afganistan: Mitä transition jälkeen?

Toukokuussa järjestetyn NATOn huippukokouksen tiimoilta on selvää, että kansainväliset joukot halutaan vetää pois Afganistanista transition mukaisessa aikataulussa. On toisaalta hienoa ajatella, että useilla valtioilla näyttää ainakin puheissa olevan vahva usko Afganistanin selviytymiseen sen oman turvallisuuden ylläpitämisessä. Kuitenkin, kuten International Crisis Groupin Senior Vice President, Mark Schneider videohaastattelussaan huomauttaa, on selvää, ettei Afganistan pysty ottamaan vastuuta omasta turvallisuudestaan.

Transition aikataulun mukaisesti Afganistanin tulee ottaa vastuu omasta turvallisuudestaan vuoden 2013 loppuun mennessä ja kaikki NATO-johtoiset joukot vetäytyvät Afganistanista vuoden 2014 loppuun mennessä. Aikataulut ja niissä pysyminen on toki tärkeää, mutta kuinka oleellista se on tilanteessa, jossa menestymiseen liittyy enemmän epäluuloja ja haasteita kuin merkkejä onnistumisesta?

Syitä tähän menestymisen uskoon on varmasti monia. Merkittävimpänä tekijänä tässä yhteydessä taitaa korostua Afganistanissa toimivien valtioiden kansalliset intressit. Demokratia on kinkkinen juttu – jos esim. Ranskassa tai Yhdysvalloissa kansalaiset eivät näe Afganistania merkityksellisenä, kuinka Ranska tai Yhdysvallat voisi perustella ulkopolitiikkaansa omilleen? Demokratia kun usein toimii globaalin solidaarisuuden sijaan oman hyödyn voimalla.

Hyödyistä puhuttaessa, en ole ollenkaan varma voidaanko tässä tilanteessa saada todellisia hyötyjä siitä, että turvallisuussektorin sijaan lisätään kehitysyhteistyövaroja. Luonnollisesti, kehitysyhteistyö kaipaa merkittävää panostusta, mutta ei sillä kustannuksella, että turvallisuudessa jätetään asiat puolitiehen.