Otsikosta huolimatta tämä teksti ei käsittele Matin ja Tepon kuuluisaa hittiä vaan jotain paljon vakavampaa. Väkivaltaa.
Saimme jälleen todistaa karun todellisuuden väkivallan olemassaolosta kun tiistaina uutisoitiin Pomarkussa tapahtuneesta perhesurmasta. Surmaaja on mediassa julkaistujen tietojen perusteella perheen isä. Suomalainen mies. Tämä uutinen sai minut pohtimaan väkivaltaa ja sitä, miksi juuri miehet ovat väkivaltaisia. En lähde nyt tekemään sen kummempaa analyysia nimenomaan Suomessa tapahtuvien perhesurmien suhteen vaan käännän aivoni pohtimaan väkivaltaa sisällissodan näkökulmasta.
Väkivallan ja erityisesti miesten väkivaltaisen käytöksen tiimoilta on tehty sisällissotiin liittyen paljon tutkimusta hyvinkin vaihtelevista lähtökohdista. The Journal of Politics julkaisi vuonna 2009 Satoshi Kanazawan artikkelin, jossa Kanazawa käsittelee väkivallan ilmentymistä ja sisällissotien syitä evoluutiopsykologisista lähtökohdista.
Kanazawan mukaan sisällissotien syiden tutkimuksessa voidaan havaita evoluutiopsykologisia selittäjiä, joiden mukaan miesten väkivaltaisuus on selitettävissä erityisesti lisääntymisvietin perusteella. Konfliktiherkkyys sisällissodan puhkeamiselle kasvaa erityisesti polygyniaa suosivissa yhteiskunnissa, jossa yhdellä miehellä saattaa olla useita vaimoja. Evoluutiopsykologisten tutkimusten perusteella ongelma polygyniasta syntyy siitä, että kaikille miehille ei riitä lisääntymispartneria. Lisääntymispartnerin puute aiheuttaa miehissä merkittävää turhautuneisuutta, joka tämän teorian mukaan toimii trikkerinä väkivallalle. Nämä tutkimukset ovat myös osoittaneet, että mitä laajemmin polygynia on yleinen käytäntö, sitä todennäköisemmin kyseessä oleva yhteiskunta ajautuu sisällissotaan. Sisällissotien syntymisen lisäksi lisääntymisvietin perusteellaan osaltaan olevan myös syynä siihen, miksi interventiota toteuttavissa joukoissa palvelevat sotilaat syyllistyvät toisinaan raiskauksiin.
Ei kuitenkaan tarvitse olla täysin polygyninen yhteiskunta, jotta havaitsee evoluutiopsykologisia perusteita miesten vihamieliselle asenteille ja väkivaltaiselle käytökselle. Usein muun muassa maahanmuuttoon liittyvissä, enemmän ja vähemmän professionaalisissa, keskusteluissa nousee aika ajoin väite siitä, että ”ulkomaalaiset tulevat viemään naisemme”. Tämä argumentti on ollut taustalla myös esim. Etelä-Afrikassa, Johannesburgissa Alexandran townshipissa (käytännössä slummi) vuonna 2008 olleissa mellakoissa. Townshipissä asuva köyhä ja pääasiassa tummaihoisista koostuva, eteläafrikkalaista syntyperää oleva väestö otti väkivaltaisesti yhteen samaisessa townshipissä asuvien zimbabwelaistaustaisen väestön kanssa. Tämänkaltaisen muukalaisvihan päällimmäisinä syinä on muukalaisvihaa Etelä-Afrikassa tutkineen Belinda Dodsonin mukaan mm. taistelu työpaikoista ja naisista. Näiden tapahtumien ja argumenttien perusteella tuntuukin siltä, että keskusteltiin maahanmuuttajista missä tahansa, ja vaikkei sillä ajauduttaisi väkivaltaan, löytyy keskusteluista aina argumentti siitä, että ”ne, ulkomaalaiset, tulevat viemään meidän työpaikat ja naiset”.
Nainen, tai siis tutkimusten valossa pikemminkin naisen puute ei toki ole ainoa syy väkivallalle. Tästä huolimatta on kuitenkin mielekästä pohtia, että onko Matin ja Tepon sanoin kaiken, ja tässä tapauksessa erityisesti väkivallan, takana nainen? Jos on, olisi tällöin varmasti syytä myös keskustella siitä, miksi nainen on jotain sellaista omaisuutta, joka voisi väkivallan kautta vaihtaa omistajaa? Vaikken aio ennustajaksi ryhtyä, voisi lisäksi olla mielenkiintoista pohtia myös esim. sitä, kuinka huolestuneita meidän pitäisi olla evoluutiopsykologisten tarpeiden näkökulmasta Kiinasta, jossa on yhden lapsen-politiikan myötä suosittu poikalapsia?
Dodson, Belinda (2009) Locating Xenophobia: Debate, Discourse, and Everyday Experience in Cape Town, South Africa. Africa Today. Volume 56:3, 3-22.
Kanazawa, Satoshi (2009) Evolutionary Psychological Foundations of Civil Wars. The Journal of Politics, Vol. 71, No. 1, 25–34.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti