“Changing the world is not that hard. Changing the world is like changing the color of your hair.” Lady Gaga. Hartwall Areena, Helsinki, 28.8.2012.
Musiikki ei ole vain viihdettä, se on myös poliittista. Musiikilla voi olla poliittinen sanoma tai se voi esityksenä olla kantaaottava, josta mm. Thierry Côté (2011) kirjoittaa artikkelissaan Popular Musicians and Their songs as Threats to National Security: A World Perspective. Côté toteaa, että vaikka muusikoiden vaikutusvallasta poliittisiin tuotoksiin ei ole yksimielistä näkemystä, on selvää, että populaarimusiikki on myös poliittisen vallan väline ja julkisuudenhenkilöinä poppareilla on mahdollisuus hyödyntää asemaansa poliittisissa tarkoituksissa.[1] Tästä näkökulmasta poppareilla on tavallisiin kansalaisiin nähden huomattava etu omien mielipiteiden julkituomiseen, sillä he voivat käyttää ”laulujaan aseenaan”, kuten Thierry sen toteaa.[2]
Vallan mukana tulee luonnollisesti myös vastustusta, jonka Côte tuo esiin keskustelemalla poppareiden ja valtiovallan kohtaamisesta. Valtiovallan ollessa suurempi, valtiolla on mahdollisuus rajoittaa musiikin sisältöä, tuotantoa, jakelua ja esitystä. Tätä valtaa valtio voikin hyödyntää esimerkiksi silloin, kun musiikki haastaa kritiikillään vallitsevan tilan ja valtion olemassaolon legitimiteetin.[3] Ilmiönä tämänkaltainen vallankäyttö voidaan havaita esimerkiksi Pussy Riot –yhtyettä vastaan käydyn oikeudenkäynnin myötä. Samaan tarinaan liittyen voidaan havaita myös poppareiden hyödyntävän asemaansa, sillä useat, niin popparit kuin rokkarit, ovat ottaneet kantaa Venäjän politiikkaan asettumalla Pussy Riot:n tukijoukkoihin.
Maailman muuttaminen ei kuitenkaan ole Gaga-logiikan näkökulmasta yhtä helppoa kuin hiustenvärin vaihtaminen. Ja Lady Gaga, jos joku, sen tietää itsekin. Nyt meneillään oleva kiertue on osoittautunut myös arvokeskusteluksi, sillä Gaga on mm. joutunut perumaan keikkansa poliittisista syistä. Gaga on saanut huomattavaa vastustusta Aasiassa, jossa esimerkiksi Indonesiassa islamisti-ryhmittymän uhkaukset johtivat keikan peruuntumiseen. Vastustus ei Gagan osalta rajoitu kuitenkaan vain islamisti-ryhmittymiin sillä myös Filippiineillä osoitettiin mieltä Gagaa vastaan, tosin tällä kertaa kristittyjen toimesta.
Lady Gagaan kohdistuvan kritiikin ytimessä on ajatus Gagan musiikin turmelevan arvomaailmaa. Turmeltuminen ja muusikoiden syyttäminen moraalittomuudesta on ollut otsikoissa toki aikaisemminkin. Ja rankempana kuin mitä esim. Lady Gaga on nyt osakseen saanut. Yhden merkittävimmistä muusikon "lynkkaamisista" sai kokea Marilyn Manson vuoden 1999 Columbine High Schoolin joukkomurhan jälkipuinnissa. Manson leimattiin laajalti syypääksi joukkomurhaan sillä perusteella, että murhaajien väitettiin kuunnelleen hänen musiikkiaan ja saaneen siitä kimmokkeen joukkomurhalle. Tämä väite on kuitenkin myöhemmin osoitettu vääräksi.
Poppareiden, rokkareiden tai minkä tahansa muun musiikinsuuntauksen sanoma ja valta eivät kuitenkaan voi olla vain turmelevia, jos ovat turmelevia ollenkaan. Jos yhtään pohdimme esimerkiksi 1900-luvun yhtä legendaarisinta kappaletta, John Lennonin Imaginea, on vaikea kuvitella mistä tämä turmeltumisen uhka syntyy.
“Imagine all the people, living life in peace” John Lennon, 1971.
Lähteet
Thierry Côté (2011) Popular Musicians and Their songs as Threats to National Security: A World Perspective. The Journal of Popular Culture, Vol. 44(4): 732-754
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti